Uran ja äitiyden yhdistäminen

Uran ja perhe-elämän yhdistäminen on asia, jonka kohtaaminen on varmasti monella ajankohtainen jossain vaiheessa elämää. Kävimme haastattelemassa Maija Wirlanderia, joka työskentelee Product Ownerina Installa. Maija on ratkaissut tämän kysymyksen hieman poikkeavalla, mutta onnistuneella tavalla, josta hän kertoo haastattelussa.

 

Kuten Maija videolla totesi, vain harva on kuullut osittaisesta vanhempainvapaasta. Sen vuoksi kokosimme yhteen lyhyen infon siitä, kuinka heillä osittainen vanhempainvapaa eteni:

  • 1 kk ennen laskettua aikaa
    • Äitiysvapaan aloittaminen
  • Lapsi 0 – 3 kk
    • Äitiysvapaa
    • Isällä on isyysvapaa heti lapsen syntymästä n. 3 vkoa
  • Lapsi 3 – 4 kk
    • Äiti on vuosilomalla
    • Isä on vanhempainvapaalla
  • Lapsi 4 – 9 kk
    • Osittainen vanhempainvapaa (puolisoiden yhteinen järjestely)
    • Edellytyksenä on, että molemmat sopivat työnantajiensa kanssa työajan lyhentämisestä 40 – 60 % (meillä molemmilla 60 %)
      • Työnantajan ei ole pakko suostua työajan lyhentämiseen
    • Molemmille maksetaan vanhempainrahasta 50 %
      • Vanhempainraha on ansiosidonnainen tuki
  • Lapsi yli 9 kk
    • Molemmat ovat joustavalla hoitovapaalla
    • Työaika on edelleen 60 % molemmilla
    • Ei ole vastaavaa riippuvuutta puolisoiden välillä kuin osittaisessa vanhempainvapaassa. Molemmat voivat olla tai vain toinen.
    • Hoitovapaan ajalta maksettava tuki riippuu työajan lyhennyksestä. Mahdollisuus tehdä myös 80 % viikkoa ja saada pienintä mahdollista tukea.

Kiitos vielä Installe, etenkin Maija Wirlanderille, mielenkiintoisesta haastattelusta!

– Sofia

Mainokset

Uratarina – HSE-insinöörinä Wärtsilä Finland Oyssä

Olen Emmi Backman ja työskentelen Wärtsilä Finland Oyssä HSE-insinöörinä, eli työturvallisuus- ja ympäristöinsinöörinä. Koulutukseltani olen ympäristö- ja energiatekniikan diplomi-insinööri. Tekniikka uravalintana tuli minulle itsellenikin vähän yllätyksenä, en varmaan vielä abiturienttivuonnakaan kuvitellut lähteväni
lukemaan tekniikkaa. Pidin saksan kielestä ja arvelin siitä tulevan myös työni. Vasta opiskelupaikkahakemuksia täyttäessäni tulin ajatelleeksi, että tekniikan alalla on monia mahdollisuuksia, ja voisin päästä silti käyttämään työssäni saksaakin.

Alunperin aloitin sähkötekniikan koulutusohjelmassa Vaasan yliopiston DI-koulutuksessa. Perusopinnot sujuivat mukavasti mutta nopeasti huomasin ettei sähkötekniikka ole minun juttuni. Vaihdoin tietotekniikan koulutusohjelmaan, muttei sekään kiinnostanut. Vapaavalintaisena kurssina suoritin ympäristökemian, ja koska se tuntui mielenkiintoiselta, päätin hakea lukemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon (joka silloin oli vielä teknillinen korkeakoulu) ympäristö- ja energiatekniikkaa. Hakupäätöstä helpotti se, että pari ystäväänikin oli muuttamassa Tampereelle ja toinen heistä oli aloittamassa myös ympäristö- ja energiatekniikan opinnot. Haaveilimme kimppakämppään muuttamisesta ja haave toteutuikin kun pääsin TTY:lle vuonna 2002.

Opiskeluaika oli todella hauska ja välillä vieläkin ihmettelen miten olen valmistunut, kun opiskelun lomassa oli niin paljon kaikkea muuta aktiviteettia. Toimin aktiivisesti muun muassa ympäristöteekkarikilta YKIssä ja turvallisuustekniikan ammattiainekerho SaFirissa. Turvallisuustekniikasta tuli myös pääaineeni, sivuaineina luin sähköenergiatekniikkaa ja saksaa. Kun valmistuminen alkoi olla lähellä, hain moniin työpaikkoihin ja välillä alkoi jo tuntua siltä, ettei vastavalmistuneena pääse edes haastatteluihin huolimatta siitä että olin onnekseni viettänyt kesätkin tekniikan alan kesätöissä.

Syksyllä 2007 huomasin että Wärtsilään haetaan HSE-insinöörin äitiyslomasijaista, ja ensimmäistä kertaa työpaikkailmoituksessa oli kaikkea sitä mitä olin toivonutkin: sekä työturvallisuusasioita että ympäristöpuolta. Sain paikan ja sillä tiellä olen yhä (tosin en enää sijaisena), mutta vaikka jo kymmenen vuotta on vierähtänyt Wärtsilässä, ei yksikään päivä ole ollut samanlainen. Työni parhaita puolia onkin vaihtelevuus. Osa töistäni on rutiininomaisia, kuten erilaiset raportoinnit viranomaisille ja muille tahoille päästöistä, jätteistä, energiankäytöstä jne, ja osa tehtävistäni on täysin ennalta-arvaamattomia ”tulipalojen sammuttamisia”. Siihen väliin mahtuu kouluttamista, ohjeiden laatimista, auditointeja ja välillä roska-astioiden tutkimistakin. Kuulemma minua kutsutaankin tehtaalla Roskis-Emmiksi.

Työskentelen useiden eri ihmisten kanssa, mikä on myös työni parhaita puolia ja suuren yrityksen hyötyjä. Istun aika paljon tietokoneen ääressä ja kokouksissa, mutta jos ajatus ei kulje, voin aina lähteä tehtaalle tai piha-alueille kiertämään sillä sieltäkin löytyy aina hommia. Mieleenpainuvimpia työtehtäviä urani aikana ovat olleet ympäristöluvan uusimisprosessi, joka oli aika haastavakin tehtävä vasta-alkajalle, työturvallisuusjärjestelmän sertifiointiprojekti sekä erilaiset työturvallisuuskampanjat.

Eniten pidän työtehtävistä joista heti näkee olevan konkreettista hyötyä muillekin. Pidän myös siitä, että Wärtsilässä kuunnellaan ideoita ja suuressa yrityksessä kehitysprojekteja on aina käynnissä. Työturvallisuus- ja ympäristöala ovat jatkuvassa muutoksessa myös jatkuvien laki- ja muiden vaatimusten takia, eikä aika todellakaan pääse käymään pitkäksi. Olen myös saanut mahdollisuuden hankkia lisäkoulutusta, kuten Lead Auditor-pätevyyden ja kemikaalien käytönvalvojan pätevyyden. Ja saksaakin olen päässyt vähän käyttämään saksalaisten kollegoiden ja alihankkijoiden kanssa.

Opiskelijoille antaisin sen neuvon, että opiskelija- tai harrastustoiminnassa kannattaa olla mukana, sillä siellä karttuu taitoja joita ei yleensä oppitunneilla istumalla saa, kuten neuvottelu- ja projektinvetämistaitoja. Näitä oppeja kannattaa myös korostaa työhakemuksissa. Työelämä on nykyään aika kiireistä ja tarvitaan uskallusta tarttua itse toimeen, toki tietynlainen nyöryyskin ja taito kuunnella muita on hyvästä. Parhaimmat neuvot työelämässä olen saanut vanhemmilta, kokeneilta työkavereilta. Niitä asioita ei opi koulussa.

Kesätyöpaikassa kannattaa pitää silmät ja korvat auki, ja vaikkei kesätyöpaikka olisikaan täysin omaa alaa, voi aina miettiä mitä muuta on työpaikassa oppinut ja mitä siitä kannattaa mainita myös tulevissa työhakemuksissa. Nykyään monilla ammateilla on myös tosi tylsänkuuloiset nimet, kuten vaikka HSE-insinööri, ja tehtävänimikkeen takaa voikin paljastua vaikka mitä mielenkiintoisia tehtäviä, kun vaan lähtee avoimella mielellä hakemaan.

”Entä jos en saa töitä?” – ja muita kysymyksiä työelämästä

Moni meistä varmasti miettii omaa tulevaa uraansa opiskelujen aikana ja etenkin näin kesätyöhaun kuumimpana sesonkina. Ensimmäinen kysymys varmasti monella on, työllistynkö, seuraavana työllistynkö omaa koulutustani vastaavaan työhön ja tämän jälkeen kasa muita mieltä askarruttavia asioita. Vaikka kaikki self help –oppaat ja naistenlehtien otsikot julistavat hetkessä elämisen tärkeyttä ja tulevasta murehtimisen turhuutta, myönnän ainakin itse miettiväni tulevaisuuttani, jopa tietynlaiselle ”sitkun” asenteella, usein.

Tämä oli varmasti iso tekijä siihen, että innostuin kovasti Naisteekkaripäivien yhteistyökumppanin Valmetin tarjoamasta mentorointiohjelmasta naisopiskelijoille. Onnekseni tulin valituksi ohjelmaan ja kevään aikana pääsen pohtimaan näitä mieltäni askarruttavia kysymyksiä työelämän ja sen vaatimukset tuntevan mentorini kanssa. Ennen ensimmäistä tapaamistamme mietin kovasti, millaisiin kysymyksiin haluaisin kuulla mielipiteitä, ja mitä ylipäätään odotan ohjelmalta.

Entä jos en heti saa oman alan töitä?

Kannattaako mieluummin ottaa vastaan paikka, joka ei välttämättä vastaa koulutusta vai malttaa odottaa sen oikean kohtaamista? Kumpi katsotaan lopulta paremmaksi vaihtoehdoksi, työkokemus, joskin erilaisista töistä, vai esimerkiksi lisäopinnot töitä hakiessa?

kuva

Millaisia asioita työnantajat arvostajat työnhakijoissa?

Millaisia asioita hakemuksessa kannattaa aina mainita, ja millaiset jättää suosiolla kertomatta? Onko olemassa tiettyjä ominaisuuksia, joilla valloittaa haastattelijan kuin haastattelijan sydämen ja työpaikka on taattu?

Mitkä ovat nykypäivän työelämän valttikortteja?

Onko tämän päivän yritysmaailmassa jotain tiettyjä taitoja, joita arvostetaan yli muiden? Haluavatko kaikki koodivelhoja, devaajia tai itsevarmoja jenkkityyppisiä myyntimiehiä töihin? Onko pakko osata käyttää SAP:ia, puhua natiivin lailla englantia tai hallita ainakin muutaman kuvankäsittelyohjelman käyttö?

Miten uralla edetään?

Riittääkö jos on kuin suomalainen insinööri, ja luottaa, että ahkeruus ja osaaminen palkitaan, vai pitääkö itseä aktiivisesti tietyin väliajoin myydä vaativimpiin tehtäviin? Onko parempi edetä uralla porras kerrallaan, vai kannattaako välillä ponnistaa muutaman askeleen yli, ja tavoitella uhkarohkeastikin vaativampia työtehtäviä?

Näiden pääkysymysten lisäksi haluan tietenkin tietää, onko cv:ni hyvä, olenko korostanut hakemuksissani oikeita asioita ja millaiset asiat mentorini näkee vahvuuksikseni, joihin kannattaa panostaa, ja joita kannattaa korostaa.

Näitä ja monia muita asioita tulemme takuulla käsittelemään kevään aikana mentorini kanssa. Mentoroinnin päätyttyä loppukeväästä lupaan kirjoittaa fiiliksistäni, parhaaksi kokemistani vinkeistä, ja etenkin saamistani mielipiteistä yllä oleviin kysymyksiin.

– Anni-Lotta

Ps. Naisteekkaripäiville ilmoittautuminen on auki vielä perjantaihin 24.3.2017 asti, olethan jo ilmoittautunut mukaan!

Pps. Valmetin kesätyöhaut ovat auki vielä 28.2.2017 asti. Tutustu työpaikkoihin paremmin osoitteessa http://www.valmet.com/fi/valmet-yrityksena/ura-valmetilla/tehdaan-yhdessa/kesatyopaikat/

Uskalla!

On ilo ja kunnia avata Naisteekkaripäivien uudet nettisivut ensimmäisellä blogijulkaisulla. Vaikka seuraaviin Naisteekkaripäiviin on vielä 106 päivää, kulissien takana on jo täysi tohina päällä. Naisteekkaripäivät haluaa tarjota verkostoitumistapatuman inspiroivalla sisällöllä naisteekkareille ympäri Suomen. Yli koulutusohjelmarajojen tapahtuva verkostoituminen on tärkeää aloittaa jo opiskeluaikoina, sillä viimeistään työelämässä eri alojen kontaktit nousevat arvoon arvaamattomaan.

Syyskuun lopulla pidetty kokous polkaisi käyntiin tapahtuman järjestämisen. Ensimmäisellä kokoustamiskerralla jaoimme vastuualueet ja mietimme tapahtuman teemaa. On yllättävän haastavaa keksiä naisteekkareita yli koulutusohjelmarajojen houkutteleva teema, josta jokainen saisi kotiinvietäväksi uusia ajatuksia ja oivalluksia. Ideoita heiteltiin puolin ja toisin, mutta USKALLA-teema nousi ylitse muiden.

Miksi siis juuri USKALLA? Viisi vuotta valmistumisen jälkeen nais-DI tienaa keskimäärin 500€ mieskollegaansa vähemmän. Vaatii uskallusta ja uskoa omiin kykyihinsä pyytää asiaankuuluvaa palkkaa sekä tavoitella juuri sitä tiettyä johtajan tai asiantuntijan tehtävää, johon kokee olevansa sopiva. Uskallusta tarvitaan myös silloin, kun liikutaan oman osaamisen rajoilla, ja erityisesti silloin kun lähdetään oppimaan jotain täysin uutta.

Allekirjoittanut alkoi toteuttamaan teemaa omassa elämässään heti kokouksen jälkeen. Lupauduin rakentamaan Naisteekkaripäivien uudet nettisivut täysin nollakokemuksella. Alku oli kankea, mutta pikku hiljaa klikkailu alkoi sujua ja sivuista tuli toimiva kokonaisuus. Onneksi lupauduin ja onneksi uskalsin, sillä nyt olen taas yhtä taitoa näppärämpi.

Yllättävän paljon uskaltamista ja rohkeutta vaatii myös uusiin ihmisiin tutustuminen, varsinkin kun lähestyy potentiaalista tulevaisuuden työnantajaa. Kävin tutustumassa kiltani ensi vuoden yritysvastaavan roolissa IT-hekuma -nimisessä yritystapahtumassa killan yhteistyöyrityksiin. Eräällä ständillä keskustelu ajautui naisten ja miesten eroihin työnhaussa, ja erityisesti siihen, miten naishakijat arvottavat oman osaamisensa. Yksissä tuumin totesimme, että tapahtumille kuten Naisteekkaripäivät on ehdottomasti tilausta, ja kyseinen yritys halusi lähteä tukemaan tapahtumamme järjestelyjä. Saanen siis esitellä yhteistyökumppanimme Accenturen!

accenture-logos-980x458

Naisteekkaripäiviä odotellessa käy vilkaisemassa Accenturen avoimet työpaikat tästä!

Inari, IT-vastaava