Uran ja äitiyden yhdistäminen

Uran ja perhe-elämän yhdistäminen on asia, jonka kohtaaminen on varmasti monella ajankohtainen jossain vaiheessa elämää. Kävimme haastattelemassa Maija Wirlanderia, joka työskentelee Product Ownerina Installa. Maija on ratkaissut tämän kysymyksen hieman poikkeavalla, mutta onnistuneella tavalla, josta hän kertoo haastattelussa.

 

Kuten Maija videolla totesi, vain harva on kuullut osittaisesta vanhempainvapaasta. Sen vuoksi kokosimme yhteen lyhyen infon siitä, kuinka heillä osittainen vanhempainvapaa eteni:

  • 1 kk ennen laskettua aikaa
    • Äitiysvapaan aloittaminen
  • Lapsi 0 – 3 kk
    • Äitiysvapaa
    • Isällä on isyysvapaa heti lapsen syntymästä n. 3 vkoa
  • Lapsi 3 – 4 kk
    • Äiti on vuosilomalla
    • Isä on vanhempainvapaalla
  • Lapsi 4 – 9 kk
    • Osittainen vanhempainvapaa (puolisoiden yhteinen järjestely)
    • Edellytyksenä on, että molemmat sopivat työnantajiensa kanssa työajan lyhentämisestä 40 – 60 % (meillä molemmilla 60 %)
      • Työnantajan ei ole pakko suostua työajan lyhentämiseen
    • Molemmille maksetaan vanhempainrahasta 50 %
      • Vanhempainraha on ansiosidonnainen tuki
  • Lapsi yli 9 kk
    • Molemmat ovat joustavalla hoitovapaalla
    • Työaika on edelleen 60 % molemmilla
    • Ei ole vastaavaa riippuvuutta puolisoiden välillä kuin osittaisessa vanhempainvapaassa. Molemmat voivat olla tai vain toinen.
    • Hoitovapaan ajalta maksettava tuki riippuu työajan lyhennyksestä. Mahdollisuus tehdä myös 80 % viikkoa ja saada pienintä mahdollista tukea.

Kiitos vielä Installe, etenkin Maija Wirlanderille, mielenkiintoisesta haastattelusta!

– Sofia

Mainokset

Uratarina – HSE-insinöörinä Wärtsilä Finland Oyssä

Olen Emmi Backman ja työskentelen Wärtsilä Finland Oyssä HSE-insinöörinä, eli työturvallisuus- ja ympäristöinsinöörinä. Koulutukseltani olen ympäristö- ja energiatekniikan diplomi-insinööri. Tekniikka uravalintana tuli minulle itsellenikin vähän yllätyksenä, en varmaan vielä abiturienttivuonnakaan kuvitellut lähteväni
lukemaan tekniikkaa. Pidin saksan kielestä ja arvelin siitä tulevan myös työni. Vasta opiskelupaikkahakemuksia täyttäessäni tulin ajatelleeksi, että tekniikan alalla on monia mahdollisuuksia, ja voisin päästä silti käyttämään työssäni saksaakin.

Alunperin aloitin sähkötekniikan koulutusohjelmassa Vaasan yliopiston DI-koulutuksessa. Perusopinnot sujuivat mukavasti mutta nopeasti huomasin ettei sähkötekniikka ole minun juttuni. Vaihdoin tietotekniikan koulutusohjelmaan, muttei sekään kiinnostanut. Vapaavalintaisena kurssina suoritin ympäristökemian, ja koska se tuntui mielenkiintoiselta, päätin hakea lukemaan Tampereen teknilliseen yliopistoon (joka silloin oli vielä teknillinen korkeakoulu) ympäristö- ja energiatekniikkaa. Hakupäätöstä helpotti se, että pari ystäväänikin oli muuttamassa Tampereelle ja toinen heistä oli aloittamassa myös ympäristö- ja energiatekniikan opinnot. Haaveilimme kimppakämppään muuttamisesta ja haave toteutuikin kun pääsin TTY:lle vuonna 2002.

Opiskeluaika oli todella hauska ja välillä vieläkin ihmettelen miten olen valmistunut, kun opiskelun lomassa oli niin paljon kaikkea muuta aktiviteettia. Toimin aktiivisesti muun muassa ympäristöteekkarikilta YKIssä ja turvallisuustekniikan ammattiainekerho SaFirissa. Turvallisuustekniikasta tuli myös pääaineeni, sivuaineina luin sähköenergiatekniikkaa ja saksaa. Kun valmistuminen alkoi olla lähellä, hain moniin työpaikkoihin ja välillä alkoi jo tuntua siltä, ettei vastavalmistuneena pääse edes haastatteluihin huolimatta siitä että olin onnekseni viettänyt kesätkin tekniikan alan kesätöissä.

Syksyllä 2007 huomasin että Wärtsilään haetaan HSE-insinöörin äitiyslomasijaista, ja ensimmäistä kertaa työpaikkailmoituksessa oli kaikkea sitä mitä olin toivonutkin: sekä työturvallisuusasioita että ympäristöpuolta. Sain paikan ja sillä tiellä olen yhä (tosin en enää sijaisena), mutta vaikka jo kymmenen vuotta on vierähtänyt Wärtsilässä, ei yksikään päivä ole ollut samanlainen. Työni parhaita puolia onkin vaihtelevuus. Osa töistäni on rutiininomaisia, kuten erilaiset raportoinnit viranomaisille ja muille tahoille päästöistä, jätteistä, energiankäytöstä jne, ja osa tehtävistäni on täysin ennalta-arvaamattomia ”tulipalojen sammuttamisia”. Siihen väliin mahtuu kouluttamista, ohjeiden laatimista, auditointeja ja välillä roska-astioiden tutkimistakin. Kuulemma minua kutsutaankin tehtaalla Roskis-Emmiksi.

Työskentelen useiden eri ihmisten kanssa, mikä on myös työni parhaita puolia ja suuren yrityksen hyötyjä. Istun aika paljon tietokoneen ääressä ja kokouksissa, mutta jos ajatus ei kulje, voin aina lähteä tehtaalle tai piha-alueille kiertämään sillä sieltäkin löytyy aina hommia. Mieleenpainuvimpia työtehtäviä urani aikana ovat olleet ympäristöluvan uusimisprosessi, joka oli aika haastavakin tehtävä vasta-alkajalle, työturvallisuusjärjestelmän sertifiointiprojekti sekä erilaiset työturvallisuuskampanjat.

Eniten pidän työtehtävistä joista heti näkee olevan konkreettista hyötyä muillekin. Pidän myös siitä, että Wärtsilässä kuunnellaan ideoita ja suuressa yrityksessä kehitysprojekteja on aina käynnissä. Työturvallisuus- ja ympäristöala ovat jatkuvassa muutoksessa myös jatkuvien laki- ja muiden vaatimusten takia, eikä aika todellakaan pääse käymään pitkäksi. Olen myös saanut mahdollisuuden hankkia lisäkoulutusta, kuten Lead Auditor-pätevyyden ja kemikaalien käytönvalvojan pätevyyden. Ja saksaakin olen päässyt vähän käyttämään saksalaisten kollegoiden ja alihankkijoiden kanssa.

Opiskelijoille antaisin sen neuvon, että opiskelija- tai harrastustoiminnassa kannattaa olla mukana, sillä siellä karttuu taitoja joita ei yleensä oppitunneilla istumalla saa, kuten neuvottelu- ja projektinvetämistaitoja. Näitä oppeja kannattaa myös korostaa työhakemuksissa. Työelämä on nykyään aika kiireistä ja tarvitaan uskallusta tarttua itse toimeen, toki tietynlainen nyöryyskin ja taito kuunnella muita on hyvästä. Parhaimmat neuvot työelämässä olen saanut vanhemmilta, kokeneilta työkavereilta. Niitä asioita ei opi koulussa.

Kesätyöpaikassa kannattaa pitää silmät ja korvat auki, ja vaikkei kesätyöpaikka olisikaan täysin omaa alaa, voi aina miettiä mitä muuta on työpaikassa oppinut ja mitä siitä kannattaa mainita myös tulevissa työhakemuksissa. Nykyään monilla ammateilla on myös tosi tylsänkuuloiset nimet, kuten vaikka HSE-insinööri, ja tehtävänimikkeen takaa voikin paljastua vaikka mitä mielenkiintoisia tehtäviä, kun vaan lähtee avoimella mielellä hakemaan.